Lukijat

tiistai 21. tammikuuta 2014

Pankkiiri Barkirtsevin asunto‏

2 A.
Kommunalka on palatsi, jossa ennen vallankumousta yksi ainoa yläluokkainen perhe asui. Neuvostoliiton synnyttyä ei kukaan saanut omistaa mitään ja kaikki nämä sadat yksityispalatsit otettiin valtion haltuun. Jokainen nurkka asutettiin tiheästi. Jokaiseen huoneeseen sijoitettiin kokonainen perhe asumaan ja elämään. Entinen omistaja sai perheineen ehkä pitää yhden huoneen itsellään, jos ei joutunut muuten kokonaan omaisuuttaan jättämään tai pakenemaan.

Näissä asunnoissa asuu monta perhettä, yhteiskunnan vähäosaisia, joista kukaan ei halua pitää huolta. On nykyajan uusrikkaita, jotka haluavat ostaa kommunalkoja kaupungin keskustasta. He haluaisivat ostaa myös tämän pankkiiri Barkirtsevin kommunalkan, mutta se on mahdotonta. Eräs vanha nainen ei halua lähteä mihinkään, joten taloa ei voi myydä.

Nykyään kommunalkan asiat ovat paremmin, kuin vielä Julian lapsuudessa. Neuvostoaikana asunnossa vallitsi sotilaallinen kuri. Vanhojen tätien joukko valvoi järjestystä kommunalkassa. Lapset joutuivat kuuraamaan lattiat päivittäin ja nahkatapetit pestävä.

Stalinin aikana ihmisiä vain katosi kun naapurit ilmiantoivat toisiaan siinä toivossa, että saavat itselleen vallattua tilaa lisää. Öisin liikkuvat mustat autot veivät ihmisiä mennessään. Sinetöidyt huoneet eivät kauaa pysyneet tyhjillään ennen  kuin naapurit valtasivat sen itselleen. Tädit kontrolloivat kaikkea, mitä tapahtui asunnossa. Nykyisin saa lamppu palaa eteisessä,  jos huvittaa jättää se päälle ja teetä juodaan toisten luona yömyöhälle saakka kenenkään puuttumatta asiaan.

Nykyisin asunnon biljardihuoneessa asuu Julia poikansa Savvan kanssa, taiteilija Lena Trapeznikova kauimpana käytävän päässä,pankkiirin työhuoneessa vastapäätä kylpyhuonetta. Tyttö korkeissa koroissa, nainen sinisessä aamutakissa, nuori Anja rullaluistimineen, harmaatukkainen kumarainen nainen. Yli kaksikymmentä henkeä asuu tämän katon alla.

B. Omasta asumisesta ei tulisi mitään kommunalkassa, johan minulla on jo niin tavattoman paljon tavaraa, ettei ne mahtuisi mihinkään. Teini-ikäinen poika ei myöskään halua asua samassa huoneessa äitinsä kanssa.
Minulla on omalaatuiset tapani, joita muut ihmiset eivät hyväksy, enkä aina välitä olla vieraiden ihmisten ympäröimänä jokaisessa tilanteessa. Haluan pitää oman rauhani, mutta jätän myös naapurit omaan oloonsa.